Osa Suomesta on nyt erittäin altis myrskytuhoille – haavoittuvaisuuden taustalla tämä tekijä

Kuluneen talven lukuisat myrskyt ovat ravistelleet Suomea ja katkoneet sähköjä kymmeniltä tuhansilta kotitalouksilta. Perjantain ja lauantain myräkässä tuulituhoja voi jälleen syntyä. Yleensä tähän aikaan vuodesta maa on paksuhkon routakerroksen peitossa, mikä suojelee myrskytuhoilta – tänä talvena tärkeä routakerros puuttuu osasta maata tyystin.

Routakerros suojelee tuulituhoilta – rannikoilta se puuttuu nyt tyystin

Roudalla tarkoitetaan jäätynyttä maavettä. Routakerroksen paksuus vaihtelee meillä talvikuukausina tyypillisesti 0 ja 200 sentin välillä. Tähän aikaan vuodesta roudan pitäisi tilastojen valossa maan etelä- ja länsiosassa yltää n. 15-30, idässä ja pohjoisessa 20-100 sentin syvyyteen maa-aineksesta riippuen.

Tällä hetkellä routaa ei käytännössä ole lainkaan etelä- ja länsirannikon tuntumassa. Muullakin maan etelä- ja keskiosassa routakerros on melko ohut. Lähinnä Lapissa lukemat yltävät lähelle keskiarvoja.

Maaperän jäätymisellä on tärkeä myrskytuhoilta suojeleva mekanismi: routakerros tukee puita, jolloin ne eivät pääse niin herkästi kaatumaan myrskytuulilla tai painavan tykkylumilastin alla. Jos routakerros puuttuu, myrskytuhot ja tykkylumivahingot ovat heti paljon todennäköisempiä. Tämän vuoksi syysmyrskyt aiheuttavatkin Suomessa keskimäärin enemmän tuulivahinkoa kuin talvimyrskyt, sillä syksyllä maa on harvoin vielä roudassa.

Tulevaisuuden uhkakuva: ”Metsää lakoaa kuin viljaa sateella”

Meteorologin mieleen hiipii väistämättä eräs uhkakuva tulevaisuudesta. Voisi toki todeta, että olemme jo siellä tulevaisuudessa ja todistamassa parhaillaankin suurta luonnontieteellistä muutosta.

Kukaan ei vielä osaa varmaksi sanoa, miten ilmastonmuutos vaikuttaa myrskyihin leveysasteillamme. On ollut spekulointia voimakkaammista talvimyrskyistä, mutta toisaalta myrskyjen lukumäärä ei välttämättä ole kasvamassa. Lämpenevät meret ja ilmakehä antavat myrskyille enemmän polttoainetta – mutta – samalla on eräs toinen tekijä, joka saattaakin osittain kumota tätä vaikutusta. Pohjoisen napa-alueen ja eteläisempien leveysasteiden väliset lämpötilaerot ovat tärkeässä roolissa myrskykehityksen kannalta – jos nämä lämpötilaerot pienenevät tulevaisuuden talvikuukausina, mikä onkaan vaikutus myrskyihin? Sitä emme vielä varmaksi tiedä.

Vaikka myrskyjen lukumäärä tai niiden voimakkuus ei oleellisesti tulevaisuudessa muuttuisikaan, niiden tuhopotentiaali kasvaa. Roudan puuttuessa kohtalaisenkin talvimyrskyn aikana tuulituhot voivat olla aikaisempaa suurempia. Ja sitten ne yksittäiset Tapanin ja Aapelin kaltaiset raivomyrskyt: sellaisten aikana metsää lakoaa kuin viljaa sateella, jos routakerros puuttuu.

Markus Mäntykannas

Päivitetty 21.2.2020 klo 13.12