Perseidien tähdenlentoja nähdään pian, näillä ohjeilla nappaat upean kuvan!

Perseidien meteoriparvi on Suomessa ihanteelliseen vuodenaikaan: Yöt ovat lämpimiä ja juuri alkaneet pimetä. Perseidien maksimi on vuosittain hieman elokuun kymmenennen päivän jälkeen.

Tänä vuonna Ursan mukaan parhaat yöt Perseidien tarkkailulle ovat välillä 10.-14.8, mutta niiden maksimi on keskiviikon ja torstain välinen yö 12.-13.8. Maksimin aikaan tunnin aikana voi nähdä jopa muutamia kymmeniä tähdenlentoja. Perseidejä kannattaa tarkkailla suurinpiirtein iltayhdestätoista alkaen.

Perseidien tähdenlennot syntyvät siitä, että maa kulkee Swift-Tuttle-nimisen komeetan kiertoradan läpi. Kiertoradalla on komeetasta irronnutta pölyä ja suurempia kappaleita. Pölyä ja kappaleita putoaa maan ilmakehään, ja pöly kuumenee hehkuvan kuumaksi. Hehkuvan kuumat hiukkaset ja kappaleet näkyvät maahan valoviiruina eli tähdenlentoina. Ursan mukaan Perseidien aktiivisimpaan aikaan taivaalla voi näkyä myös tulipalloja eli erityisen kirkkaita, mahdollisesti myös pitkäkestoisia tähdenlentoja.

Onko Perseidi-illoiksi luvassa pilvetön taivas?

Alunperin aioin laittaa tähän blogitekstiin mukaan pilvisyysennustekartat ensi viikon illoille keskiviikko-iltaan asti, mutta nyt pilvitilanne on etenkin keskiviikon ja torstain väliselle yölle niin repaleinen ympäri Suomea, että nyt sunnuntaina piirretty kartta olisi suurella todennäköisyydellä keskiviikkona jo vanhentunutta ja väärää tietoa. Pilvisyyttä omalla paikkakunnalla kannattaa tutkia ennusteista lähempänä suunniteltua Perseidi-iltaa.

Tämän hetken ennusteiden mukaan maanantain ja tiistain välinen yö on suuressa osassa maata selkeä. Lounais-Suomessa voi esiintyä näkyvyyttä vain hieman heikentävää yläpilvisyyttä, ja maan itä- ja pohjoisosassa hyvin paikallisesti tähtitaivaan näkymistä heikentävää keskipilveä.

Tiistain ja keskiviikon välinen yö on hieman vaihtelevampi. Selkeintä saattaa olla maan eteläosassa, kun taas muualla Suomessa pilvisyystilanne on hyvin vaihteleva. Pilvisyyttä on laajalti, mutta pilvipeite rakoilee niin paljon, että pilvettömiäkin paikkoja varmasti on. Paikallista pilvisyystilannetta on jo lähes mahdoton ennustaa, pikemmin tilanne on suurinpiirtein fifty-fifty kussakin paikassa; tuurilla taivas näkyy, huonolla tuurilla ei.

Itse pääyö eli keskiviikon ja torstain välinen yö on samankaltainen: Suomen yllä on pilviä joka puolella maata, mutta toisaalta pilvien välissä on myös suurehkojakin koloja. Yhdessä paikassa voi olla loistava Perseidisää, kun parinkymmenen kilometrin päässä huokaillaan pilvisen taivaan alla.

Miten saan kuvia Perseideistä?

Nämä ohjeet lähtevät liikkeelle siitä oletuksesta, että sinulla on käytössäsi järjestelmäkamera. Kännykällä kuvaaminenkin voi olla mahdollista sopivien ohjelmistojen ja apuvälineiden avulla, mutta koska en ole kännykällä tähtitaivaan kuvaamista itse kokeillut, jätän siitä kertomisen osaavammille.

Jalusta auttaa, mutta kamera voi olla millä tahansa kovalla ja tukevalla alustalla, kun sen vain saa suunnattua oikein. Käsivaralla kuvaten pitkien valotusaikojen takia lopputuloksesta tulee pelkkää heiluvaa suhrua.

1. Löydä kuvaamiselle paikka, jossa on mahdollisimman vähän valosaasteita.
2. Käytä laajakulmalinssiä, jos se on mahdollista. Jos sinulla ei ole käytössäsi laajakulmalinssiä, valitse mahdollisimman lyhyen polttovälin linssi. Mitä suurempaa alaa taivaasta kuvaat, sitä suurempi mahdollisuus, että kuvaan osuu tähdenlento.
3. Käytä joko etälaukaisinta tai ajastettua laukaisua. Pitkillä valotusajoilla kameran heilahdus kameran omaa laukaisinta painettaessa tekee kuvasta epätarkan.

Artikkeli jatkuu mainoksen jälkeen

Artikkeli jatkuu

4. Laske pisin mahdollinen valotusaika. Jos valotusaika on liian pitkä, tähdet näkyvät kuvissa juovina. Jos käytät kameraa, jossa on täysikokoinen kenno, saat maksimivalotusajan, jolla tähdet näyttävät vielä pisteiltä, jakamalla luvun 500 linssisi polttovälillä millimetreinä. Jos sinulla on 25 mm linssi, maksimivalotusaika on 500/25=20 sekuntia. Jos sinulla on ns. croppikennoinen kamera, linssin millimäärään tulee vielä lisätä korjauskerroin, jonka suuruus on n. 1,5. Eli maksimivalotusajaksi tulee 500/(25x1,5)= n. 13 sekuntia.
5. Säädä objektiivin aukko suurimmilleen (f-luku mahdollisimman pieneksi)
6. Säädä ISO-arvo esim. lukuun 3200. Mitä suurempi ISO, sitä rakeisempi, mutta toisaalta valoisampi kuva. ISO 3200-arvon yläpuolella rakeisuus alkaa jo olla häiritsevää.
7. Automaattitarkennus on syytä asettaa pois päältä, sillä se ei osaa tarkentaa tähtiin. Jos linssissäsi on valittavissa ääretön-merkki käsisäätöisessä tarkennuksessa, kannattaa valita se. Lopputulos ei ole välttämättä täydellinen, mutta oikeaan suuntaan. Tarkemmalle tarkennukselle löytyy netistä hyviä ohjeita, esimerkiksi tämä photographylife-sivuston teksti.

Meillä on jatkuva tarve sää- ja taivaskuville uutisiamme ja blogitekstejämme varten! Jos sinulla on kuvia, jotka haluaisit nähdä jutuissamme, voit lähettää kuvia ja videoita osoitteeseen kuvat@foreca.fi
Kuvaajan nimi julkaistaan kuvan yhteydessä, jos et ole sitä kieltänyt. Lisää tietoja käyttöoikeuksista yms. tällä sivulla.

Iloa Perseidien tarkkailuun ja onnea kuvaamiseen!

Joanna Rinne

Päivitetty 10.8.2020 klo 10.01